Göö!

Olin ihan kokonaisen kokonaan unohtanutkin tämän blogiblogis(i)eni (jännä sana tuo blogi... voi kuinka jännää). Mitäs tänne turisisisisiisisiiiii... *i-kirjaimien puutostila*

Moraalittomia jugurttipurkkeja.

Niistä minä puhun. Ne ovat jänniä. Puhuttu. Ja nyt, GÖÖÖÖÖ!

Terveisin mielisairaalasta julmasti karannut

Presto valloittaa nettiä kaikilta osin - blogiakin oli kokeiltava!

Huhhahhei ja rommia vaikka miten monta pullollista! *jakaa muille* (Hei sinä siellä, olet alaikäinen, tässä sinulle kokista.)

Blogin keksijät ovat sitten olleet järkeviä ihmisiä. Jonnekin niitä pään perukoilla muhivia aatteita on purettava ja nyt jälkiviisaana ajatellen ei olisi pitänyt koskaan purkaa niitä mesekavereihin, vaan olisi pitänyt rynnätä suoraan tänne tekemään tämä valloittava blogi. En tosin tiennyt edes paikan osoitetta, mutta siitä viis, Google oli (on muuten edelleenkin!) olemassa.

Ajatuksia on kiva purkaa. Foorumeille on vaikea muuttaa kaikkea sitä vellovaa ajatusvirtaa (vaikka en kyllä tiedä, miten virta voi velloa) sanoiksi, niissä kun pitää pysyä punainen lanka suunnilleen näkyvissä. Punaisen langan kadottaminen on muuten kivaa, sitä teenkin tässä juuri, kait. Miksihän muuten se on juuri punainen lanka? Epistä, oranssia syrjitään! (no ei vainenkaan, tuo "Julkaise teksti" -nappula on ORANSSI <3)

Blogini osoitteesta vielä: se ei ole sitä miltä näyttää. En vihaa pianoa, vaan vain rakastan sitä. Pianonsoitto on koneella olon lisäksi elämäni! <3 Kröh, niin. Asiaan, jota otsikko antaa olettaa (teitä hämättiin pahan kerran). Ei sitä enää ole. Voih. Nyt tuntuu samalta kun ruokapöydässä silloin, kun ruoka loppuu ja haluaisi vielä lisää. Nyt haluaisin vielä selittää lisää, vaikka hyvinhän se näyttää onnistuvan.

YAR!

P.S. Se punainen lanka oli aimo koetuksella nyt!